Luonnontiede ja lääketiede kulkevat käsi kädessä

Luonnontiede ja lääketiede kulkevat käsi kädessä

Luonto, sen antimet, sen asukit ja sen ilma ovat aarteita, joiden täytyy kestää meille, säilyä lapsillemme ja kaikille tuleville sukupolville. Se on arvokkainta mitä meillä on. Se antaa meille kaiken, se on kaiken alku, juuri ja jatkumo. Vaalikaamme sitä vahvasti.

Olen syntyperäinen kainuulainen. Sukujuureni ovat Kuhmon korvessa Ahovaaran kylässä, missä olen aina aikaani viettänyt niin paljon kuin mahdollista. Se, joka on siellä joskus käynyt, tietää, että se on syvää ja kaunista korpea. Korven kasvattina olen aina metsäläinen ollut ja metsäläisenä tulen pysymään. Vaikka opiskelut ja työt ovat minut kaupunkiin tuoneet, niin metsässä viihdyn edelleen parhaiten. 

Metsän terveysvaikutuksia on tutkittu paljon, ja tiedetään, että metsässä oleminen itsessään edistää terveyttä. Metsässä oleskelu laskee verenpainetta ja sydämen sykettä, rauhoittaa mieltä ja lisää mielihyvähormonien määrää. Metsä on mittaamattoman arvokas kuntosali ja psykiatri, eikä siellä käymisestä peritä edes maksua. Jokamiehenoikeuksien turvin sieltä voi kerätä terveellistä syötävää, löytää tekemistä, retkeillä tai mitä vain, kunhan muistaa kohdella sitä hyvin.

Metsä − ja luonto kokonaisuudessaan − tuottaa paljon terveyttä edistäviä asioita heillekin, jotka eivät itse metsään mene. Metsästä saa kohtuudella kerätä luonnon antimia ja jalostaa niitä käyttäjille. Jotkut tekevät luonnon antimista ruokaa, toiset koriste- ja käyttöesineitä, kolmannet kosmetiikkaa – jokaiselle löytyy jotakin.

Olen ammatiltani työterveyslääkäri ja luonnontuotejalostaja. Haluan lähentää näitä kahta alaa ja rakentaa siltoja lääketieteen ja luonnontieteen välille. Lääkkeet ovat alun perin luonnosta peräisin, ja vasta sotien jälkeen erotettiin rohdoskaupat ja apteekit toisistaan meillä Suomessa. Monissa maissa ne ovat yhä yhdessä, meillä ne karsinoidaan kummallisin raja-aidoin täysin tarpeettomasti. Vaalin lämmöllä ajatusta, että nämä kaksi alaa voisivat aidosti kulkea rinta rinnan toisiaan tukien ja toisistaan hyötyen.

"Kortisonista voi olla hyötyä luomuihmiselle ja puna-apilasta lääkärille."

On selvää, että näyttöön perustuvan lääketieteen edustajat eivät voi suositella hoitokeinoksi mitään pelkkään perimätietoon nojautuvaa rohdosoppia. Mielestäni se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö perimätietoon perustuva luonnonkasvien lääkinnällinen käyttö voisi olla toimivaa ja tehokasta. Tietoa metsän vaikutuksien hyödyistä sairauksien hoidossa on vielä vähän ja sitä tulisi ehdottomasti lisätä. Aihetta vain ei ole riittävästi tutkittu tai selvitetty – vielä. Tarvitaankin lisää tietoa ja tutkimusta sekä hyväksyvää ja lempeää toisten näkökantojen ymmärtämistä. Kortisonista voi olla hyötyä luomuihmiselle ja puna-apilasta lääkärille.

Olen perustanut Vaicute-nimisen luonnonkosmetiikkavoidesarjan, jonka esikoistuote, puna-apilan kasvoestreenejä sisältävä Kosteuttava voide häpyalueen limakalvoille tuli markkinoille kesällä 2021. Nyt, vuosi myöhemmin, Vaicute-perheessä on uusia jäseniä: hoitava Kuusenkerkkäöljy sekä kasvo- ja vartalovoiteet Kehäkukka ja Mustaherukka. Luonnon vaikuteaineiden valinta näihin uusiinkiin tuotteisiin perustuu tutkittuun tietoon. Parhaillaan tutkimme kanervan aktiiviaineita yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa.

Tällä SivuVAICUTE-blogisivustolla haluan kertoa, millä luonnon vaikuteaineilla on tutkitusti vaikutusta ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Pyydän blogiin myös muita asiantuntijoita vieraileviksi kirjoittajiksi. Vaicute-blogin tehtävänä onkin toimia  linkkinä luonnon vaikuteaineiden ja koululääketieteen välillä.

Toivon, että löydät kiinnostavaa tietoa sivustoltamme, ja olisi tosi ihanaa, jos jakaisit kirjoituksia somen kautta ystäväpiirissäsi. Voit antaa myös palautetta joko kommentoimalla blogikirjoituksia tai laittamalla viestiä minulle info@vaicute.fi

Tervetuloa viihtymään SivuVAICUTE-blogin parissa!

Vaicuttavin terveisin                                                                                                 Raisa Mäkäräinen

Lue lisää:

 

Valokuva: Jatta Lohilahti

    Takaisin blogiin