Toimituskulut lasketaan kassalla
Kasviestrogeenit ovat viime vuosina herättäneet runsaasti kiinnostusta ihonhoidossa. Ne ovat kasvien luonnostaan tuottamia yhdisteitä, joiden rakenne muistuttaa osittain elimistön omia estrogeeneja. Tässä blogissa tutustutaan siihen, mitä kasviestrogeenit ovat, mitä niiden vaikutuksista ihoon ja limakalvoihin tällä hetkellä tiedetään, mitä puna-apilan isoflavoneista on tutkittu sekä miksi luotettava analytiikka on tärkeä osa kasviestrogeeneja sisältävien kosmetiikkatuotteiden kehittämistä. Lopuksi tarkastellaan, miten tätä tutkimustietoa on hyödynnetty Vaicute APILA -limakalvovoiteen kehitystyössä.
Sisältö:
- Mitä kasviestrogeenit ovat?
- Puna-apilan kasviestrogeenit
- Kasviestrogeenit ja limakalvojen hyvinvointi
- Kasviestrogeenien säätely kosmetiikassa
- Miten tutkimustietoa on hyödynnetty Vaicute Apila -limakalvovoiteessa?
Mitä kasviestrogeenit ovat?
Kasveissa esiintyy luonnostaan yhdisteitä, joita kutsutaan kasvi- eli fytoestrogeeneiksi. Ne muistuttavat rakenteeltaan elimistön omia estrogeeneja ja voivat sitoutua estrogeenireseptoreihin, tosin elimistön omia hormoneja heikommin. (1)
Fytoestrogeeneihin kuuluu useita erilaisia yhdisteryhmiä, kuten isoflavonit, lignaanit, kumestaanit sekä tietyt stilbeenit, kuten resveratroli. Näistä erityisesti isoflavoneja on tutkittu runsaasti, sillä niitä saadaan ravinnosta merkittäviä määriä ja niiden vaikutuksista on kertynyt paljon tutkimustietoa (1). Tunnetuimpia fytoestrogeeneja ovat isoflavonit, kuten genisteiini ja daidzeiini. Näitä esiintyy erityisesti soijassa, mutta myös puna-apilassa, joka on Suomessa yleinen kasvi ja merkittävä isoflavonien luonnollinen lähde. (1,2)
Nykyisen tutkimusnäytön perusteella fytoestrogeenit ovat kiinnostava mahdollisuus ikääntyvän ihon hoidossa. (1,3) Viimeaikaisissa tutkimuksissa on selvitetty esimerkiksi isoflavonien ihon läpäisevyyttä ja biologisia vaikutuksia ihosoluissa. (3,4)
Lue lisää estrogeenien vaikutuksista ihoon täältä Estrogeenit ja iho – miksi iho muuttuu iän myötä?
Puna-apilan kasviestrogeenit
Puna-apila on herättänyt kiinnostusta kosmetiikkatutkimuksessa monipuolisten bioaktiivisten yhdisteidensä vuoksi. Sen sisältämillä polyfenoleilla on havaittu antioksidanttisia ominaisuuksia, ja puna-apilauutteella on raportoitu myös kollagenaasia estävää vaikutusta (4,5). Kollagenaasi on entsyymi, joka hajottaa ihon kollageenia ja siten heikentää ihon rakennetta.
Erityisen kiinnostavia puna-apilan polyfenoleita ovat isoflavonit eli kasviestrogeenit. Puna-apilan tärkeimmät isoflavonit ovat formononetiini, Biochanin A, daidzeiini ja genisteiini. Näistä erityisesti genisteiinin ja daidzeiinin tiedetään sitoutuvan estrogeenireseptoreihin. (1,2) Lisäksi isoflavoneilla on kuvattu antioksidanttisia, tulehdusta hillitseviä ja soluja suojaavia ominaisuuksia (6), minkä vuoksi ne ovat herättäneet kiinnostusta myös kosmetiikkavalmisteiden kehittämisessä.
Vaikka valtaosa tutkimuksesta on kohdistunut genisteiiniin, myös puna-apilan tärkeimpien isoflavonien, formononetiinin ja Biochanin A:n, vaikutuksia tutkitaan (4,6,8,9). Tutkimus lisää jatkuvasti ymmärrystä eri isoflavonien biologisista ominaisuuksista ja niiden mahdollisista käyttökohteista myös ihon ja limakalvojen hyvinvoinnin tukemisessa.
Kasviestrogeenit ja limakalvojen hyvinvointi
Estrogeenit ovat tärkeitä myös limakalvojen normaalille rakenteelle ja toiminnalle. Vaihdevuosien jälkeen estrogeenin väheneminen voi aiheuttaa limakalvojen kuivuutta, ohenemista ja muita niin sanottuun genitourinary syndrome of menopause (GSM) -oireyhtymään liittyviä oireita (10).
Fytoestrogeenien vaikutuksia on tutkittu sekä suun kautta käytettävinä ravintolisinä että paikallisesti annosteltavina geeleinä ja voiteina. Kliinisissä tutkimuksissa on raportoitu myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi emättimen epiteelin rakenteeseen, emättimen pH:hon, limakalvon kuntoon ja kuivuusoireisiin. (11,12)
Abdi ym. systemaattisen katsauksen perusteella erilaisia fytoestrogeeneja sisältävien valmisteiden käyttö paransi kokonaisuutena vaihdevuosiin liittyviä virtsa- ja sukuelinoireita (genitourinary syndrome of menopause, GSM), virtsatieoireita sekä seksuaalista hyvinvointia (11). Tutkimustieto fytoestrogeeneista lisääntyy jatkuvasti, ja erityisesti eri fytoestrogeenien ominaisuuksista ja vaikutuksista saadaan jatkuvasti uutta tietoa.
Kasviestrogeenien säätely kosmetiikassa
Genisteiini ja daidzeiini ovat biologisesti aktiivisia kasviestrogeeneja, minkä vuoksi Euroopan unionin kosmetiikan turvallisuutta arvioiva Scientific Committee on Consumer Safety (SCCS) on arvioinut niiden turvallisuuden perusteellisesti. Arvioinnin perusteella niille on asetettu enimmäispitoisuudet, jotka varmistavat kosmetiikkatuotteiden turvallisen käytön. Nykyisen sääntelyn mukaan genisteiinin suurin sallittu pitoisuus kosmetiikassa on 0,007 % ja daidzeiinin 0,02 %.(7)
Sääntelyn tavoitteena on varmistaa, että paikallisesti käytettävistä kosmetiikkatuotteista saatava altistus pysyy turvalliseksi arvioidulla tasolla. Muille kasviestrogeeneille ei ole asetettu vastaavia pitoisuusrajoja. Kosmetiikkayritysten vastuulla on varmistaa, että tuotteet täyttävät nämä pitoisuusrajat. Luotettava analytiikka on siksi olennainen osa tuoteturvallisuutta.
Miten tutkimustietoa on hyödynnetty Vaicute Apila -limakalvovoiteessa?
Vaicute Apila-limakalvovoiteen kehitystyössä tavoitteena on ollut yhdistää tutkimustietoa ja huolellisesti valittuja raaka-aineita. Tuotteen koostumus perustuu ajatukseen, että limakalvojen hyvinvointiin vaikuttavat samanaikaisesti useat tekijät, kuten kosteustasapaino, pH, limakalvon kunto sekä sen suojaava rakenne.
Voide sisältää kotimaista luomulaatuista puna-apilauutetta, jonka keskeiset isoflavonit ovat formononetiini, biokaniini A sekä pienempinä pitoisuuksina genisteiini ja daidzeiini. Puna-apilauutteen isoflavonipitoisuudet on analysoitu Oulun yliopistossa. Luotettava analytiikka on tärkeä osa tuotekehitystä, sillä sen avulla voidaan varmistaa, että uute sisältää kasviestrogeeneja ja että niiden pitoisuudet tunnetaan. Näin myös tuotteen koostumus voidaan suunnitella tutkimusnäyttöön perustuen sekä turvallisuusvaatimukset huomioiden.
Toinen keskeinen aktiiviaine Apila-voiteessa on tyrnin siemenöljy, joka sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja, E-vitamiinia, karotenoideja ja muita bioaktiivisia yhdisteitä (13). Tutkimusten mukaan tyrniöljy tukee ihon suojamuurin toimintaa, säätelee tulehdusreaktioita ja voi vähentää ihoärsytystä (14). Vaihdevuodet ohittaneilla naisilla tehdyssä kliinisessä tutkimuksessa tyrniöljyn havaittiin tukevan emättimen limakalvon epiteelin eheyttä (15).
Apilavoiteen sisältämä maitohappo auttaa ylläpitämään limakalvoille ominaista hapanta pH:ta. Hapan pH on tärkeä osa limakalvojen luonnollista tasapainoa, sillä se tukee laktobasillien hallitsemaa normaalia mikrobistoa ja siten limakalvon puolustusmekanismeja (16).
Tutustu Vaicute APILA -limakalvovoiteeseen täällä.
Apila-limakalvovoidetta testasi kuukauden ajan 38 naisen testiryhmä, joka käytti voidetta aamuin illoin. Kyseessä ei ollut kliininen tieteellinen tutkimus, vaan käyttäjien omiin kokemuksiin perustuva tuotetestaus. Palautteissa korostuivat erityisesti kosteuden lisääntyminen, limakalvojen pehmeys, sekä arkuuden väheneminen. Moni kuvasi myös intiimialueen tuntuvan aiempaa miellyttävämmältä ja hyvinvoivammalta.
Lue lisää testiryhmän kokemuksista täältä.
Yhteenveto
Kasviestrogeenit ovat kiinnostava tutkimuskohde ihon ja limakalvojen hyvinvoinnissa. Tutkimustieto lisääntyy jatkuvasti, mutta jo nyt se tarjoaa arvokasta tietoa turvallisten ja tutkimukseen perustuvien kosmetiikkatuotteiden kehittämiseen. Tätä tutkimustietoa on hyödynnetty hyödynnetty Apila-limakalvovoiteen kehitystyössä yhdistettynä huolelliseen analytiikkaan ja vastuulliseen tuotekehitykseen.
Artikkelin kirjoittaja
Mari Jaakkola, FT
Marion Finland Oy / Vaicute Natural Cosmetics

Tohtorin tutkinto kemian alalta. Yli 20 vuoden kokemus kemian tutkimuksesta ja analytiikasta. Erityisosaamisena kasvien bioaktiivisten yhdisteiden uutto ja analytiikka, ml. puna-apilan isoflavonien tutkimus. Opiskelee parhaillaan Laurea-ammattikorkeakoulun kansainvälistä Master of Beauty and Cosmetics -tutkintoa Development and Management of Cosmetic Expertise -tutkinto-ohjelmassa.
Lähteet
1. Canivenc-Lavier MC, Bennetau-Pelissero C. Phytoestrogens and Health Effects. Nutrients. 2023 Jan 9;15(2):317. doi:10.3390/nu15020317
2. Mikulić M, Atanacković Krstonošić M, Kladar N, Vasiljević S, Katanski S, Mamlić Z, et al. Phytochemical Composition of Different Red Clover Genotypes Based on Plant Part and Genetic Traits. Foods. 2023 Dec 28;13(1):103. doi:10.3390/foods13010103
3. Wójciak M, Drozdowski P, Skalska-Kamińska A, Zagórska-Dziok M, Ziemlewska A, Nizioł-Łukaszewska Z, et al. Protective, Anti-Inflammatory, and Anti-Aging Effects of Soy Isoflavones on Skin Cells: An Overview of In Vitro and In Vivo Studies. Molecules. 2024 Dec 7;29(23):5790. doi:10.3390/molecules29235790
4. Gościniak A, Szulc P, Zielewicz W, Walkowiak J, Cielecka-Piontek J. Multidirectional Effects of Red Clover (Trifolium pratense L.) in Support of Menopause Therapy. Molecules. 2023 Jul 3;28(13):5178. doi:10.3390/molecules28135178
5. Drużyńska B, Łukasiewicz J, Majewska E, Wołosiak R. Optimization of the Extraction Conditions of Polyphenols from Red Clover (Trifolium pratense L.) Flowers and Evaluation of the Antiradical Activity of the Resulting Extracts. Antioxidants. 2024 Mar 28;13(4):414. doi:10.3390/antiox13040414
6. Feng ZJ, Lai WF. Chemical and Biological Properties of Biochanin A and Its Pharmaceutical Applications. Pharmaceutics. 2023 Apr;15(4):1105. doi:10.3390/pharmaceutics15041105
7. Commission Regulation (EU) 2024/996 of 3 April 2024 amending Regulation (EC) No 1223/2009 of the European Parliament and of the Council as regards the use of Vitamin A, Alpha-Arbutin and Arbutin and certain substances with potential endocrine disrupting properties in cosmetic products. 2022;(202).
8. Andres S, Hansen U, Niemann B, Palavinskas R, Lampen A. Determination of the isoflavone composition and estrogenic activity of commercial dietary supplements based on soy or red clover. Food Funct. 2015 Jun 1;6(6):2017–25. doi:10.1039/c5fo00308c
9. Raheja S, Girdhar A, Lather V, Pandita D. Biochanin A: A phytoestrogen with therapeutic potential. Trends in Food Science & Technology. 2018 Sep 1;79:55–66. doi:10.1016/j.tifs.2018.07.001
10. Lephart ED, Naftolin F. Menopause and the Skin: Old Favorites and New Innovations in Cosmeceuticals for Estrogen-Deficient Skin. Dermatol Ther (Heidelb). 2021 Feb;11(1):53–69. doi:10.1007/s13555-020-00468-7
11. Abdi F, Rahnemaei FA, Roozbeh N, Pakzad R. Impact of phytoestrogens on treatment of urogenital menopause symptoms: A systematic review of randomized clinical trials. European Journal of Obstetrics and Gynecology and Reproductive Biology. 2021 Jun 1;261:222–35. doi:10.1016/j.ejogrb.2021.03.039 PubMed PMID: 33962824.
12. Lima SMRR, Bernardo BFA, Yamada SS, Reis BF, Silva GMD da, Galvão MAL. Effects of Glycine max (L.) Merr. soy isoflavone vaginal gel on epithelium morphology and estrogen receptor expression in postmenopausal women: A 12-week, randomized, double-blind, placebo-controlled trial. Maturitas. 2014 Jul 1;78(3):205–11. doi:10.1016/j.maturitas.2014.04.007 PubMed PMID: 24856055.
13. Segliņa D, Krasnova I, Grygier A, Radziejewska-Kubzdela E, Rudzińska M, Górnaś P. Unique bioactive molecule composition of sea buckthorn (<fc><fi>Hippophae rhamnoides</fi></fc> L.) oils obtained from the peel, pulp, and seeds via physical “solvent‐free” approaches [Internet]. doi:10.1002/aocs.12524
14. Rodriguez E, Flores J, Click K, Li V, Loperfito A, Ruppe M, et al. Use of Sea Buckthorn Oil in the Treatment of Skin Disease: Anti-Inflammatory Benefits, Clinical Applications, and Formulary Challenges. JBM. 2024;12(12):271–84. doi:10.4236/jbm.2024.1212022
15. Larmo PS, Yang B, Hyssälä J, Kallio HP, Erkkola R. Effects of sea buckthorn oil intake on vaginal atrophy in postmenopausal women: A randomized, double-blind, placebo-controlled study. Maturitas. 2014 Nov 1;79(3):316–21. doi:10.1016/j.maturitas.2014.07.010 PubMed PMID: 25104582.
16. O’Hanlon DE, Come RA, Moench TR. Vaginal pH measured in vivo: lactobacilli determine pH and lactic acid concentration. BMC Microbiol. 2019 Jan 14;19(1):13. doi:10.1186/s12866-019-1388-8
